Heikoilla jäillä

Sanotaan ettei ole puutonta metsää, oksatonta puuta eikä kahta samanlaista puuta. Huonekaluissa haluamme kuitenkin jotain sellaista mitä ei ole - oksatonta puuta, tasaista syykuviota ja saman sävyistä pintaa. Kun tavoittelemme puulle luonnotonta asiaa väkisin, lyömme päämme Karjalan mäntyyn niin suunnittelussa, valmistuksessa, myynnissä kuin käytössäkin. Miksi sitten teemme näin ja mitä voisimme tehdä toisin? Lue lisää mitä olen miettinyt.

ON vuodesohva on ehkä tunnetuin tuotteeni. Tullessaan markkinoille 2007, se oli täysin erilainen kuin mihin oli totuttu. Sellaisessa tuotteessa on aina riskinsä - ja suurimpana se, miten kuluttajat omaksuvat täysin uuden konseptin. Miten kaikki sai alkunsa ja miten matka on mennyt? Lue lisää.

Suomalaisen Työn Liitolla oli toukokuussa otsikon nimeä kantava osuva kampanja, jossa korostettiin suunnittelun alkuperää. Tuo slogan oli hieno oivallus ja sisälsi kaiken luovan työn perusidean. Ikävä kyllä markkinoille tulee myös tuotteita, joiden alku tulee jonkun toisen perästä. Tätä voisi kutsua kuvainnollisesti perässä hiihtämiseksi, jota on aina ollut ja tulee aina olemaan.

Pumpattu sisäkumi pesualtaassa, katsotaan tarkkaan tuleeko kuplia… jo löytyi. Kuivaus ja karhennus paikka rasiassa olevalla karhentimella. Tinnerille haisevaa ja sormin tarttuvaa kumiliimaa paikkaan ja reiän ympärille. Hetken päästä kun liima on kuivaa, painetaan paikka sisäkumiin. Nyt tuli valmista. Sisäkumi asetellaan varovasti paikalleen ja kohta pääsee taas polkemaan. Muistatko milloin viimeksi teit tämän? Vai oletko tehnyt koskaan? Ja mitä tekemistä tällä on huonekalujen kanssa?

Kompensoinnista on keskusteltu viime aikoina paljon. Sitä vaivaa sama kuin Suomen taloutta nyt - eli inflaatio. Sekametelisoppa ei tule millään valmiiksi, kun alalta puuttuu selkeät reseptit ja kyökissä häärää liikaa kokkeja. Mainekin on tahraantunut sopan roiskuessa ja kiehuessa yli. Tämä on harmillista, koska pataa putsatessa hyvätkin asiat valuvat pesuveden mukana viemäriin. Uskomme silti, että sopan ainekset eivät ole missään nimessä vanhentuneet. Tuotepäällikkömme Severi on perehtynyt pieteetillä aiheeseen. Miten me keitämme kasaan kompensointi keitoksen, lue lisää.

Teimme vuosittaisen disainerin pyhiinvaellusmatkan megalomaanisille Milanon huonekalumessuille. Sinne mennään yleensä maistelemaan suuren maailman trendejä, jotka polttavat äitien tekemiin ruokiin tottunutta suomalaista kieltä. Suunnittelijalle trendit ovat vähän kaksiteräinen miekka; pitäisi seurata niitä, mutta toisaalta tehdä jotain ajatonta ja omaa. Miten tästä voi selvitä täysjärkisenä takaisin tuottamaan trendikästä tavaraa, joka on kuitenkin omintakeista?

Päätin kysyä tekoälyltä kiperiä kysymyksiä designiin liittyen. Nyt kun olisi mahdollisuus kysyä jotain viisasta ja selvittää suurimpia salaisuuksia muotoilun mysteeristä, olo oli vähän kuin olisi saanut tilaisuuden tivata Jumalalta kaikkia elämän perimmäisiä arvoituksia - eli juuri silloin mieleen ei tule mitään kovin älyllistä.

Mitä yhteistä on suomalaisilla Wieninleikkeillä ja monien yritysten strategioilla? Kummassakin on mukana jotain pakollista. Wieninleikkeessä se on anjovis ja yrityksillä se on vastuullisuus. Anjovista ei syödä koskaan, mutta nielläänkö vastuullisuus sellaisenaan? Vieraileva blogisti, tuotepäällikkömme Severi kertoo, miten me popsimme koko lautasen tyhjäksi vastuullisuuden ravitsevasta ruokaympyrästä.

Minulle usein esitetään kysymyksiä: Koska maailma on täynnä tuoleja, niin miksi teet niitä sinne lisää? Tarvitaanko maailmaan enää uusia? Ja miten voin keksiä enää uusia? Vastaukset näihin valkenevat, jos et blokkaa blogiani - eli lue lisää.

Miksi Suomeen täytyy tuoda puuta? Tätä ei tule ajateltua usein, mutta kun sen tekee, se kuulostaa hullulta. Sama kuin jos Hollantiin vietäisiin tulppaaneja, Belgiaan olutta tai Suomeen joulukuusia. Tälle on oltava jokin järkevä selitys.

Tämä on avoin ja tunnustuksellinen aasinsilta aiheeseen, joka kertoo jotain näkökulmasta tai perspektiivistä, miten eri tavalla hahmotamme asioita. Et varmaan vielä ymmärtänyt mistä on kyse ja siksi suosittelen lukemaan lisää. Varoitus: Tämä tarina sisältää tuotesijoittelua.

"Olen urallani keskittynyt järkevään, käytännölliseen ja monikäyttöiseen designiin. Uuden lepotuolin suunnittelua aloittaessani päätin, että nyt teen toisin. Pääseekö tiikeri raidoistaan? Pystyinkö pysymään päämäärässäni?"

”Yrityksenä kompensoimme kaikkien tuotteidemme hiilijalanjäljet. Myös ihmisten jalanjäljet voi hyvittää. Täytin kesällä pyöreitä ja sain yritykseltäni lahjan, joka sovittaa koko tämänhetkisen maallisen vaellukseni."

"… vaikka siltä vaikuttaakin. Suunnittelija ei pääse koskaan eroon tarkkailijan roolistaan, ja skanneri on koko ajan päällä asioihin mitkä saavat inspiroitumaan."

"Tietämättäni olen omaksunut monia suunnittelijalle tärkeitä ominaisuuksia jo lapsena. Tässä niistä muutama ja vähän muutakin tarinoiden muodossa."

"Minulla on ollut ilo saada useita ammattiini liittyviä tunnustuksia pitkän urani aikana. Usein kysytään, mitä palkinnot minulle merkitsevät. 20 x Good Design Award, 3 x Green Good Design Award, Kaj Franck Prize, Pro Finlandia, Vuoden Huonekalusuunnittelija jne. -puhuisin palturia, jos väittäisin, että ne eivät merkkaa mitään. Niitä ei voi kuitenkaan syödä eikä niiden päällä voi pötköttää, mutta jotain hyötyä niistä on."

"Meillä kaikilla on se vanhempi sukulaismummo, joka on pessyt ja kerännyt talteen jugurttipurkit, leipäpussit sekä niiden sulkimet. Isovanhempamme eivät heittäneet mitään pois ja kaikki tavarat korjattiin ja käytettiin ihan loppuun. Tässä piilee suuri viisaus, josta voimme ottaa oppia tänä päivänä -ehkä enemmän kuin arvaammekaan."

”Vastuullisuus -sana on kulunut ja pitäisi keksiä jotain muuta”, ”Nykyäänhän kaikki ovat vastuullisia”, ”Vastuullisuus on nyt muotia” ja ”Vastuullisuus ja hiilijalanjäljen laskeminen alkavat olla jo passe” ovat kannanottoja, joita kuulemme nykyään toistuvasti. Ovatko asiat näin hyvin?

”Esi-isillämme oli luontainen käytännöllisen esteettisyyden taju ja pakko elää luonnon kanssa rinnan, halusivat he sitä tai eivät. Materiaalien käyttö hioutui huippuunsa ja seuraava sukupolvi paransi edellisen innovaatioita. Voiko designeri ottaa tästä jotain opiksi?”