Tapio Anttila

Kun lapsuudessani puutarhakeinu tai -tuoli pihalla alkoi rapistumaan, se maalattiin uudestaan - joko alkuperäisellä värillä tai jollain villin 70-luvun ohimenevällä muotivärillä. Tämä tehtiin sen kummemmin asiaa miettimättä. Se oli luonnollinen tapa jatkaa tavaroiden elinkaarta tai kierrättää - ennen kuin noita termejä oli edes olemassa. Voisiko tämä toimia vielä tänä päivänä ja voisiko huonekalu olla lähtökohtaisesti suunniteltu jo uutuuttaan tuollaiseksi?
Lyhyt vastaus siihen on - voisi.

Jatka eteenpäin ja lue pidempi vastaus.



 ”Tyyni kesäpäivä aluillaan, aurinko ei ole vielä noussut lakikorkeuteensa ja on vielä mukavan vilpoista. Kärpäset surisevat ja perhoset liihottavat väreilevässä ilmassa. Aamukahvi on jo juotu, eikä päivälle ole mitään erityistä ohjelmaa sovittuna. Tänään voisi maalata vasta hankitut puutarhakalusteet. Pienestä ja kiireettömästä puuhailusta saa hyvän olon, kun tulee tehtyä jotain hyödyllistä. Samalla se tarjoaa hyvää vastapainoa palaverien kyllästämälle päivätyölle - saa kerrankin jotain näkyvää aikaiseksi saman tien. Kiva saada muutenkin jotain väriä terassille. Pitäisikö ehdottaa puolisolle, että tehtäisiinkin homma yhdessä?” 

No joo, edellinen kuulosti ehkä vähän kermaiselta kahvimainokselta. Mutta oikeasti - olemme unohtaneet puhdetyön sekä sanana että tekona. Kaikille tämä ei tietenkään ole mahdollista, mutta siksi mietinkin, miten itse suunnittelijana voisin madaltaa tätä kynnystä.

"Olemmeko unohtaneet puhdetyön
sekä sanana että tekona?" 


Olimme jo jonkin aikaa pohtineet, että haluaisimme tarjota asiakkaillemme vastuullisen ulkokalustesarjan. Siinä olisi oltava sellaisia elämyksiä ja ratkaisuja, mitä hän ei muualta saa. Tästä lähdin miettimään mitä uusi konsepti voisi pitää sisällään ja ensimmäisenä mieleeni tulivat kartanotyyliset puiset lepotuolit, sohvat ja tasot. Ne olivat aina maalattuja ja sekä aikaa että säätä kestäviä. Niitä huoltomaalattiin aina tarpeen vaatiessa ja ajan myötä maalikerrokset paksunivat. Maalin paksuudesta näki minkä ikäinen kaluste oli ja ajan patina vaan lisäsi sen viehkeyttä. Mietin, miten päivittäisin saman puhdekonseptin ja nostalgisen tunnelman tähän päivään. Lisäksi halusin tarjota jotain helppoa ja mukavaa tekemistä, jolla suhde itse kalusteeseen rakentuisi käyttäjälleen läheisemmäksi. Tyyliltään sarjan olisi sovittava tämän päivän arkkitehtuuriin, mutta miksei myös pittoreskimpaakin miljööseen.


Oli aika selvää, että uuden kalustesarjan materiaali olisi mänty. Pintakäsiteltynä ja hyvin hoidettuna se kestää ulkoilmassa erinomaisesti. Juuri tämä huollettavuus ominaisuus oli keskeisenä asiana suunnittelussa. Sekä käsityöt että erilainen tuunaaminen ovat jo jonkun aikaa olleet nousussa. Siksi uskalsimme tehdä sarjasta osittaisen DIY -konseptin (do-it-yourshelf), jossa kalusteet toimitetaan pintakäsittelemättöminä. Kuluttajan tehtäväksi tulee itse maalata ne. Kynnyksen madaltamiseksi käännyimme Tikkurilan puoleen ja yksissä tuumin helpotimme tätäkin asiaa. Tuotteiden mukana paketissa tulee maalausohjeet sekä lista tarvittavista tarvikkeista maalimenekkeineen. Listan kanssa voi sitten marssia lähimpään maalikauppaan. 

"Ehdottomasti paras puoli tässä on
 tekemisen ilo!"    



Tässä DIY -konseptissa on monia hyviä puolia. Kun kalusteet on maalattu kerran, seuraavat huoltokerrat ovat helppoja. Omatekemänä niistä tulee läheisempiä ja arvokkaampia sekä paremmin huolta pidettäviä. Mutta ehdottomasti paras puoli tässä konseptissa on se tekemisen ilo!
Maaliväri voi olla mikä tahansa mikä parhaiten kuhunkin ympäristöön sopii. Tosin värin valinta saattaa joskus olla vaikeaa ja halusin helpottaa sitäkin. Valitsin neljä mielestäni sarjaan sopivaa suositusväriä, jotka ovat vaalean sininen, vanhahtava vihreä, terrakotta ja taitettu valkoinen. Niiden värikoodit löytyvät ohjeesta ja värimallit lähimmästä maalikaupasta.  



 
Ohuella rimoituksella istuimessa ja selässä hain aiemmin kuvailemaani nostalgista tunnelmaa. Tein kuitenkin sarjasta pelkistetyn, sillä ajattelin sen siten sopivan paremmin moderniin ympäristöön. Valokuvasimme ensimmäiset prototyypit viime kesänä Lahden Pursiseuran vanhalla paviljongilla ja yllättäen sain todeta, että ne sopivat hyvin myös kartanotyyppiseen miljööseen. Seesteinen sarja näytti toimivan hyvin myös muissakin ympäristöissä, mikä on suunnittelijalle aina haaste. Testasimme malleja myös omalla pihallamme ja istumamukavuus, käytettävyys ja design saivat kehuja kesävierailta. Deko-lehti teki hauskan jutun pihastamme. (Katso lisää 2.5. ilmestyneestä numerosta)


Vastuullisuudesta puhutaan paljon


Mitä pidempään kaluste on käytössä, sitä vastuullisempi se on – aika selvää ja yksinkertaista, mutta ei niin helppoa. Niin sanotut huoltovapaat materiaalit kestävät jonkun aikaa, mutta tosiasia on, että mikään materiaali ei ole ikuista. Kaikki huoltovapaat materiaalit kulahtavat enemmin tai myöhemmin, eikä niille voi sen jälkeen tehdä mitään. Siksi yksi tärkeimpiä johtotähtiä tämä ulkokalustesarjan suunnittelussa oli huollettavuus ominaisuus, jolla kalusteiden elinkaari saadaan pitenemään merkittävästi. Lisäksi kompensoimme sarjan valmistuksesta aiheutuvat päästöt puun taimien istutuksilla. Eikä istutuksia tehdä mihin tahansa, vaan lähialueen metsiin. Se, että valitsimme kalustesarjaan männyn sademetsäpuiden sijaan, ei kaipaa varmaankaan enempää selityksiä?
 

Entä mikä nimeksi sarjalle?


Yllättäen nimeäminen on yksi vaikeimmista vaiheista koko suunnitteluprosessissa. Ja yleensä syntyneen ”lapsen” nimen valinta on suunnittelijan tehtävä. Tällä kertaa päätimme ulkoistaa tuon luovuutta vaativan tehtävän ja järjestimme nimikilpailun sisäpiirillemme. Ehdotuksia tuli valtavasti - erityisen hyviä sellaisia. Nimeksi sarjalle seuloutui lopulta Katri Kuukan ehdotus ”Tyyni”, joka kuvasi tuotteisiin tavoittelemaani seesteistä tunnelmaa parhaiten. Kiitos Katri!  


Palatakseni vielä tämän blogin otsikkoon, niin ennen oli jokunen asia paremmin, mutta oikeasti - nykyään moni asia on aika paljon paremmin.

Tyyntä myrskyn edellä!

- Tapio


P.s.  Tutustu tarkemmin Tyyni ulkokaustesarjaan