Tapio Anttila

"Normi tiistainen talviaamu - pieni pakkanen, hämärää ja vähän utuista. Nyt on hyvä hetki lähteä pienelle pilkkiretkelle ja miettiä vähän sitä lepotuolin suunnittelua. Suomalaisesta maisemasta saa hyvin inspiraatiota ja rauhallisessa ympäristössä ideat tulevat päähän ihan itsestään. Ei mitään kiirettä, luonnoksia voi sitten tehdä vaikka ensi viikolla."

Tällaistako on suunnittelijan arki lepotuolia suunnitellessa?
Lue lisää, niin saat tietää toisenlaisen totuuden.

Edellä kuvattu on myyttinen suomalaisen muotoilijan minäkuva, joka ei valitettavasti ole ihan vedenpitävä (jos ei lasketa mukaan sitä paljon lainattua ”Strömssöötä”). Niin, en tiedä mistä mielikuva, että muotoilu olisi jotain kaikesta irrallista muodonantoa kammiossa, jossain korkealla, on oikein syntynyt. Tässä samassa narratiivissa muotoilija saa myös ideansa suomalaisesta kansallismaisemasta tai jääkauden muovaamasta kivestä.

Meinasin muussata tuota myyttiä melkoisesti julkaisemalla antologian kahden uusimman lepotuolini kanssa läpikäymistäni vaiheista. En paneudu nyt siihen miksi ja kenelle suunnittelen, vaikka se on tärkeä osa kokonaisuutta, vaan jätetään se muihin tarinoihin. Keskityn tässä enemmän itse suunnitteluun ja avaan sitä kautta arkeani.

"Kaikki ei todellakaan aina meni niin kuin Strömsössä." 

 
Suunnittelu on yleensä yhtä vuoristorataa. Siinä on karkeasti kolme eri vaihetta: luonnokset, proto ja tuotanto vaihe. Teen luonnokset käsin piirtämällä, joista assistenttini jatkaa ja tekee muut vaiheet 3D mallinnuksena tietokoneelle. Jokainen vaihe on tehtävä valmiiksi ennen kuin voin siirtyä seuraavaan. Välillä, kun joku vaihe tökkii ihan kunnolla, niin homma ei vaan etene. Silloin palataan takaisin alkuun, mennään eteenpäin ja sitten ehkä taas palataan takaisin. Tätä sanotaan suunnitteluksi...

Piena-lepotuolin ensimmäinen 3D-malli

OSA 1 /  PIENA-lepotuoli 

Edestakaisin mentiin Piena -lepotuolinkin kanssa. Pullonkaulaksi sen suunnittelussa muodostui protovaihe. Koska lepotuolissa istumamukavuus ja mittakaava ovat oleellisia, niitä ei pääse tutkimaan millään muulla kuin protoilla. Tämä on hidasta, kallista ja joskus hermoja raastavaakin. Pienan kanssa teetimme noin kolme protoa, joissa koeistutimme eri kokoisia ihmisiä. Ja joka kerta päädyimme tekemään vähän muutoksia sekä mittoihin että yksityiskohtiin. Tämä tarkoitti käytännössä aina sitä, että 3D malli päivitettiin ja tilattiin sen mukainen uusi proto. Näiden protojen välillä kului tietysti aikaa, mutta ei voinut muuta kuin odottaa - ja toivoa parasta.

"Protoilu on hidasta, kallista ja joskus hermoja raastavaakin." 

Loppujen lopuksi voin onneksi todeta, että ”lopussa kiitos seisoo” tai ennemminkin istuu, sillä olemme saaneet palautetta Piena-lepotuolin ”yllättävän” hyvästä istumamukavuudesta asiakkailtamme. Pisteenä i:n päälle ovat olleet sen saamat kaksi kansainvälistä muotoilupalkintoa, joista viimeisin oli GOOD DESIGN AWARD® ja edellinen Prize Designs for Modern Furniture.

OSA 2 /  FILTTI-lepotuoli 

Tämä on ollut ylivoimaisesti hankalin, työläin ja pisin suunnitteluprojekti urani aikana. Itse idea tuli jotenkin aika helposti, mutta valmiiksi saattaminen oli kaikkea muuta. Tämänkin kanssa väsättiin monta protoa, ennen kuin olimme varmoja, että tuoli ylipäätään onnistuu. 

Ongelmana oli se, että kaikki lepotuolin eri osat tulevat eri valmistajilta; muotoon prässätty huoparunko, verhoiluosat, niskatuki ja puurunko. Meiltä meni tosi kauan aikaa, ennen kuin saimme osat sopimaan toisiinsa täydellisesti. Kaikki osat oli 3D-mallinnettu, mutta protoa tehdessä jossakin niistä tuli aina jotakin pientä heittoa. Siinä sivussa jouduimme vaihtamaan muutaman valmistajankin, mikä osaltaan venytti aikataulua.

Viimeinkin, kun saimme eri osat yhteensopiviksi, alkoi istumamukavuuden hienosäätö. Se tarkoitti taas lisää protoja, 3D-mallintamista, valmistajien kanssa neuvotteluja ja monenlaista muuta säätämistä. Homma polki niin pahasti paikallaan, että meinasin jo siirtää koko projektin filttiketjuun, mutta lopulta se tuli kuin tulikin valmiiksi.

Myös Filtti -lepotuoli on palkittu GOOD DESIGN AWARD® ja Prize Designs for Modern Furniture palkinnoilla. Sitkeän ja pitkän puurtamisen jälkeen, näitäkin enemmän minua suunnittelijana palkitsi ensimmäisen asiakkaan kommentti: ”Tämä on niin hyvä istua, että en halua nousta pois tästä!”.

"Suunnittelijan tärkein ominaisuus on sietää keskeneräisyyttä." 

Kuten ehkä huomasit, arvoisa lukija, tämä työ vaatii sitkeyttä ja lehmän hermoja. Muistan opiskeluajoiltani Yrjö Kukkapuron luennon, jossa joku kanssaopiskelijani kysyi häneltä: ”Mikä on suunnittelijan paras ominaisuus?” Vastaus oli yllättävä: ”Kyky kestää keskeneräisyyttä”. Me kokemattomat opiskelijat emme silloin ymmärtäneet sitä ollenkaan, sillä odotimme jotain paljon hienompaa vastausta. 

Nyttemmin olen käsittänyt mistä oli kyse.

- Tapio

P.s. Voit tutustua tarkemmin Piena- ja Filtti-lepotuoleihin tästä.