Tämä ei ole matkablogi

Tämä ei ole matkablogi

18.8.2022 | Tapio Anttila

… vaikka siltä vaikuttaakin. Suunnittelija ei pääse koskaan eroon tarkkailijan roolistaan, ja skanneri on koko ajan päällä asioihin mitkä saavat inspiroitumaan.

 Huonekaluja suunnitellessani kiinnitän erityisen paljon huomiota käytännöllisyyteen, ergonomiaan ja valmistukseen. Ne ovat tärkeitä asioita, mutta ei saa unohtaa sitä taiteellista puoltakaan. Se osa työstä onkin vaikeammin määriteltävissä ja itse asiassa aika harmaata aluetta. En oikein vieläkään tiedä mitä se on, mutta sitäkin on ruokittava ja pidettävä innostusta yllä. Siihen minulle paras tapa on käydä näyttelyissä, museoissa tai ihan vaan vaikuttavissa paikoissa, kuten esimerkiksi jokin mennyttä aikaa huokuva ruukkialue, unohdettu huoltoasema tai puoleksi hylätty lomakeidas 70-luvulta.
 
Matkailu täällä Suomessa yllättäen yllättää edelleen ja aina vaan löytyy uusia mielenkiintoisia paikkoja, kuten tänäkin kesänä.  Meillä on vaimoni kanssa yhteinen harrastus, jossa bongaamme meille uusia paikkoja ja elämyksiä ympäri Suomea. Tähän liittyy oleellisesti vanha, pieni ja punainen italialainen avoautomme. Tänäkin kesänä sen Pininfarinan muotoilema keula kääntyi kohti uusia seutuja. Mitä syrjäisemmät ja mutkaisemmat tiet, sen parempi.
Tässä muutamia tärppejä tältä kesältä.

 

Gösta museon taidesauna Mäntässä

Mänttä on ollut meidän vakio kohteemme useana kesänä. Tosin olemme pitäneet muutaman vuoden breikkiä ja suunnanneet automme konepellin vaihteeksi vähän muualle. Niin piti käydä tänäkin kesänä, mutta lukemani lehtijuttu uudesta taidesaunasta sai ratin kääntymään taas tänne päin. Vannoutuneina saunafriikkeinä emme voineet vastustaa tätä erikoista konseptia, jossa taide, arkkitehtuuri ja perisuomalainen saunominen lyövät yhdessä löylyä kiukaalle.
Yöpyminen funkkis tyylisessä Honkahovissa on siirtymistä kokonaan toiseen maailmaan, jota ei enää ole. Rakennus ja huoneet ovat lähes alkuperäisessä kuosissaan, ja niistä välittyy suunnittelijoiden ja rakentajien ammattitaito. En ikinä kyllästy ihailemaan taidokkaita yksityiskohtia kylpyhuoneessa. 

Taidekeskus Purnu Orivedellä

Olemme käyneet täällä useammankin kerran, koska näyttelyt täällä ovat olleet kiinnostavia ja korkeatasoisia. Alue itsessään on jo nähtävyys. Kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen kesäateljee, jossa useat taiteilijat ovat työskennelleet yhdessä, jolloin rakennukset ja ihmiset muodostivat kommuunimaisen työyhteisön. 60–80-luvulla rakennetut yksinkertaiset ja toimivat näyttelytilat luovat omalaatuisen tunnelman alueen vanhojen hirsirakennuksien kanssa. Taiteilija Anni Laukan roskista tekemät veistokset yllättivät kekseliäisyydellään, taidokkuudellaan ja moniulotteisuudellaan. Siinä epämääräisen näköiset jätekasat saivat uuden merkityksen, kun niihin heijastettiin valoa ja varjokuvat toivat seinille ihan uusia ulottuvuuksia.
Ehdottomasti kesän parasta taideantia.
Totesimme taas, että ensi kesänä täytyy tulla uudelleen - ja erityisesti maanantaina, koska silloin mainiossa savusaunassa on yleisövuorot.

 

"Ensi kesän reittisuunnitelmassa taitaa olla jo yksi rasti."

 

Karkkilan ruukkialue

Karkkila, Mellilä ja Pusula ovat aiemmin tulleet tutuksi meille enemmän pääteiden tienviitoista. Nyt päätimme pysähtyä Karkkilassa yöksi, kun meille uusi Tehtaan Hotelli onnistui houkuttelemaan nettisivuillaan ja se osui sopivasti matkan varrelle. Ihastuimme välittömästi paikan tunnelmaan ja yllättäen saimme kuulla, että vanhoissa rakennuksissa hotellitoiminta oli alkanut vasta hiljattain. Entiset Högforssin vieras- ja konttoritalot oli otettu käyttöön pienillä muutoksilla. Tehtaan patruuna -henkinen miljöö oli edelleen aistittavissa joka nurkassa.
Yllätykset eivät yllättäen loppuneet tähän. Alueella oli loistava valimomuseo, jonka kokoelmista löytyi Högforssin helmiä, kuten Sarpanevan muotoilemia valurautapatoja sekä tuntemattomampia tuotteita.
En olisi uskonut löytäväni kesän parasta näyttelyä täältä!
Emme myöskään olleet kuulleet ihan vieressä olevasta Ala-Emalin uudesta yrityskeskittymästä, joka fressiydellään ja tarjonnallaan yllätti taas. Ravintola, vintage liike, elokuvateatteri sekä kosken partaalla oleva Uunisauna pysäyttivät -valitettavasti meillä oli sauna varattu jo hotellilta.
No, ensi kesän reittisuunnitelmassa taitaa olla jo yksi rasti.

The Barö Inkoossa

Kävin viimekesänä lyhyesti kääntymässä tämän uudehkon saaristohotellin pihalla ja päätin silloin, että tänä kesänä on pakko päästä kokeilemaan yhtä bungalowia, saunaa ja ravintolaa. Konsepti on aivan loistava ja uniikki! Arkkitehti Lena Weckströmin suunnittelemat rakennukset, terassit ja kulkuväylät istuivat maisemaan ja oli istutettu maan muotoihin täydellisesti. Joka paikassa oli huomioitu näkymät sisältä ja oli kuin maisema maalauksen sisällä. Erityisesti saunassa, missä saunominen oli ainutlaatuinen kokemus. Voisin jatkaa tätä juttua vaikka kuinka pitkään, mutta tämä on parempi kokea. Yhtenä yksityiskohtana on vielä mainittava ravintola, jonka ruoka ja tunnelma sopi kokonaisuuteen kuten saaristolaisleipä suomalaisen suuhun. Aamulla valmiiksi tehty aamiaissetti tarjoiltiin valmiiksi tehdyssä hienossa puisessa boksissa. Suunnittelijana arvostan myös konseptien suunnittelua, johon valitettavan harvoin törmää Suomessa.

Fagervikin ruukki Inkoossa

Fagervikin ruukki on täysin erilainen kuin muut ”trendi” ruukkialueet, mikä tekeekin siitä poikkeuksellisen. Ihastuttavan pieni tie vie perille ainutlaatuiseen menneen maailman atmosfääriin, sillä alue on lähes autenttisen alkuperäisessä 1700-luvun asussaan. Isot ja todella vanhat tammet tervehtivät tulijaa ja olimme ainoat sellaiset maanantaiaamuna. Pääkartanossa asuvat edelleen alkuperäisen omistajasuvun jälkeläiset ja liikkumista onkin rajoitettu tietyissä osissa. Oma puukirkko ja punamullalla maalatut hyväkuntoiset työläisten vanhat talot ihastuttivat. Ne ovat elävä todiste suomalaisesta puurakentamisen taidosta; kun rakenteet on tehty oikein ja säännöllinen kunnostus toimii, puu kestää aikaa jopa satoja vuosia. Tätä voisi sanoa varmasti vastuullisuudeksi - siitä tosin alkuperäiset asukkaat eivät olleet kuulleet mitään.