Tapio
What does this world really need?
Have you heard the story of the designer walking through the autumn woods and getting the idea for his product from a needle curled up from the cold?
I don't believe in arrogant designer myths and staring into the fire. I go into the woods and I don't necessarily get any ideas. Maybe some fresh air and a good mood. Instead, I might get an idea by thinking about everyday life in Finland and how to improve it. Then I might go to the forest and get a vision of how to implement the idea and the raw material.
If an idea is not useful in people's lives, it is worthless. The world is full of uncomfortable chairs, ugly sofas and footrests that fall apart. No more of that, please.
"One person's vision can fit in many places if it is well thought out"
Our ancestors had an innate sense of practical aesthetics and a compulsion to live side by side with nature, whether they wanted to or not. They didn't necessarily love nature, and probably often hated it, but they had no choice. Many times they must have cursed the miserly, destructiveness and harshness of the nature. We had to live in a way that would conserve materials and make things functional and durable.
Only now do we have the luxury of loving nature and turning it into non-functional, disposable objects because we can afford it. Or so we thought. Now it's time to take the next step and move towards purpose. As we can see, reason and madness have been reversed. What seemed like folly to us is now wisdom. And vice versa.
Puusta Pitkään
Wood is my material and the material of all Finns.
There are many words in Finnish that have nothing to do with wood, but have the word wood in them. I don't know the etymology of their origin, but I like to think that wood fits in all contexts and that is why it is in so many words. The linguists may have a different explanation, but here I ignore reason and let the madness in.
"Joskus aurinko ei nouse kuukausiin ja joskus se ei laske kuukausiin. Suunnittele siinä sitten"
Jalat maassa, niinkuin esineilläkin
Kaiken suunnitteluni lähtökohta on maa. Maa antaa materiaalin, perinteet, ihmiset ja käyttötarkoituksen. Ja myös vastuun.
Maa on Suomi, ja olemme osa pohjoismaita. Tässä kytken itseni isompaan traditioon, jota kutsun nimellä maalaisuus - lisättynä ”pohjois” etuliitteellä.
Meille luontainen tapa ajatella
Miellän toimintatapani pohjoismaalaiseksi. En välttämättä samanlaiseksi kuin eräs nelikirjaiminen ruotsalaisfirma, vaan persoonalliseksi, järkeväksi ja ehkä vähän hulluksikin. Kuten meillä Pohjolan asukeilla on tapana. Järkevyyttä on se, että otan luonnon suuresta raaka-ainevarastosta vain sen minkä tarvitsen, ja käytän myös hukkapalat aina kun mahdollista.
Järkeä on myös funktionaalisuus. Kuuntelen ihmisten tarinoita, löydän tarpeet ja täytän ne omalla suunnitelmallani. Teen huonekaluja elämää varten, en itselleni. Aika on tärkeä tekijä suunnittelussa. Teen esineitä tähän aikaan. Otan oppia menneestä. Haluan elämään saattamieni tarinoiden kestävän pitkään.
Taivutan siis paitsi puuta, myös aikaa. Mehän elämme ajassa.