Älkää pelästykö sanaa hulluus. Sillä ei ole mitään tekemistä mielenvikaisuuden kanssa, se on käyttövoima joka ajaa meitä kaikkia ajoittain, toisia enemmän, toisia vähemmän.
Otetaan siis parhaat puolet suomalaisesta insinööritaidosta ja osaamisesta, jäykistä rallienglantia puhuvista vientivaltuuskunnista ja tulenpalavasta halusta keksiä aina jotain uutta ja olla maailman nopein ja paras kansa.
Otetaan sitten parhaat puolet saman maan omituisuuksista, joihin voi tutustua istumalla kusiaispesässä katselemalla aurinkoa, joka ei koskaan laske ja kuuntelemalla kaukaa kuuluvia eukonkantokilpailun iloisia ääniä. Viimeistellään keitos istumalla 150-asteisessa saunassa pidempään kuin kukaan muu koskaan ikinä maailmassa. Kutsutaan tuota ensimmäistä järjeksi ja jälkimmäistä hulluudeksi.
Saadaan yhdistelmä, joka kuvaa filosofiaani huonekalusuunnittelijana. Parannuksia etsivä järki yhdessä uusille asioille avoimen vapaan ja rajoja rikkovan ajattelun kanssa.
Tuloksena on syntynyt Tapio Anttila -mallisto.
Kaikkia asioita ei voida ratkaista järjellä, muuten istuisimme laskutikkujen päällä ja makaisimme suunnikkaissa.
Täytyy tunnistaa ne hetket, jolloin ratiopuoli vaimennetaan ja päästetään tunne valloilleen. Mutta aivan yhtä tärkeä on tehdä prosessi myös toisin päin ja ottaa laskutikku taas käteen.
Suunnittelun lopputulos ei ole tätä metodia noudattaen millään tavalla hullumpi. Siitä kertovat vaikkapa lukuisat kansainväliset palkintoni.
Niin on saatu käyttöesineitä, jotka on suunniteltu helpottamaan arjen ongelmia. Olemaan pitkäikäisiä ja ajattomia ja siten vastuullisia. Tyylikkäitä ja kauniita, mikä on huonekalun perusvaatimus. Sekä tietysti kustannuksiltaan kohtuullisia.
Intohimona kaikessa on halu tehdä uutta ja jättää positiivinen jälki suomalaiseen esinekulttuuriin.
Ei ole mitään järkeä tehdä samaa kuin muut.
Oletko kuullut tarinan suunnittelijasta, joka kulkee syksyisessä metsässä ja saa kylmästä käpristyneestä havunneulasesta idean tuotteeseensa.
En usko arrogantteihin suunnittelijamyytteihin ja tulehen tuijottelijoihin.
Minä menen metsään enkä saa siellä välttämättä mitään ideaa. Kenties raitista ilmaa ja hyvää mieltä. Sen sijaan idea voi tulla ajatellessani suomalaista arkea ja sen kohentamista. Sen jälkeen ehkä menen metsään ja saan näkemyksen toteuttamisesta sekä raaka-aineen.
Jos idea ei ole käyttökelpoinen ihmisten elämässä, se on arvoton. Maailma on täynnä istumakelvottomia tuoleja, rumia sohvia ja käsiin hajoavia jalkaraheja. Ei enää yhtään sellaista tänne kiitos.
Esi-isillämme oli luontainen käytännöllisen esteettisyyden taju ja pakko elää luonnon kanssa rinnan, halusivat he sitä tai eivät. Eivät he luontoa välttämättä rakastaneet, varmaan usein vihasivatkin, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Monesti he varmasti kirosivat luontonsa kitsautta, tuhovoimaa ja ankaruutta. Piti elää materiaaleja säästäen, tehdä esineistä toimivia ja pitkäikäisiä.
Vasta nyt meillä on ylellisyys rakastaa luontoa ja siitä tehdä epäfunktionaalisia kertakäyttöesineitä, koska meillä on varaa siihen. Tai niinhän me luulimme. Nyt on aika astua seuraava askel ja siirtyä tarkoituksenmukaisuuteen.
Kuten huomaamme järki ja hulluus ovat heittäneet häränpyllyä. Se mikä meistä on tuntunut hulluudelta, onkin nyt viisautta. Ja päinvastoin.
Puu on minun materiaalini, ja samalla kaikkien suomalaisten. Ajattele sanoja. Puukko, puuteri, puulaaki, puuha, puustelli, kaipuu, toppuutella, loppuun asti, tykätä kuin hullu puurosta.
Meillä on loputon määrä sanoja, jossa puu on mukana.
En tiedä etymologisesti niiden syntyä, haluan ajatella asian niin, että puu sopii kaikkiin yhteyksiin ja siksi se on mukana niin monissa sanoissakin. Voi olla, että kielitieteilijällä on toinen selitys, mutta tässä sivuutan järjen ja päästän hulluuden sisään.
Kaiken suunnitteluni lähtökohta on maa. Maa antaa materiaalin, perinteet, ihmiset ja käyttötarkoituksen. Ja myös vastuun.
Maa on Suomi, ja olemme osa pohjoismaita. Tässä kytken itseni isompaan traditioon, jota kutsun nimellä Nordic Way.
Miellän toimintatapani pohjoismaalaiseksi.
En välttämättä samanlaiseksi kuin eräs nelikirjaiminen ruotsalaisfirma, vaan persoonalliseksi, järkeväksi ja ehkä vähän hulluksikin. Kuten meillä Pohjolan asukeilla on tapana. Järkevyyttä on se, että otan luonnon suuresta raaka-ainevarastosta vain sen minkä tarvitsen, ja käytän myös hukkapalat aina kun mahdollista.
Järkeä on myös funktionaalisuus. Kuuntelen ihmisten tarinoita, löydän tarpeet ja täytän ne omalla suunnitelmallani. Teen huonekaluja elämää varten, en itselleni.
Aika on tärkeä tekijä suunnittelussa. Teen esineitä tähän aikaan. Otan oppia menneestä. Haluan elämään saattamieni tarinoiden kestävän pitkään.
Taivutan siis paitsi puuta, myös aikaa.
Mehän elämme ajassa.
3 uutta Good Design Award:a Tapio Anttilalle, nyt niitä on yhteensä jo 18. Kippis sille!
Tapio Anttila Collection suuntaa uusille Euroopan markkinoille. Hieno aloitus London 100% messuilla.
Alberto Alessi valitsee Tapion Stadion tuolin Habitare messujen kiinnostavammaksi tuotteeksi. Wau!
Lisää mainetta ja kunniaa Kaj Frank -muotoilupalkinnolla. Ensimmäiset tuotteet myyntiin Kiinassa.
Seuraava pysähdys Aasiassa. Tapio Anttila ja Limi-tuoli palkitaan kansainvälisellä Top Designer Award 2017 – tunnustuksella Kiinassa.
Huolella valitut tuotteet tuodaan yhteen. Tapio Anttila Collection on tullut jäädäkseen. Arja Anttilasta tulee yhtiökumppani ja markkinoinnin vetäjä. Yhteistyö kiinalaisvalmistajien kanssa alkaa. Jännittäviä aikoja uudelle perheyritykselle.
Korkeatasoinen innovaatio tunnustetaan, kun Day&Night vuodesohva palkitaan kansainvälisellä Iconic Awards: Interior Innovation 2016 selection -palkinnolla.
Fukuokan taidemuseo kutsuu Tapion pitämään yksityistä näyttelyä traditionaaliseen teehuoneeseen. Tapio istuu hyvin japanilaiseen muotokieleen.
Tapion luomisvimma ei ota laantuakseen. Uusia ideoita, malleja ja tuotteita syntyy jatkuvasti. Ajatus saman muotokielen omaavasta kokonaisuudesta alkaa pohjustua.
Ciao, Italia! Riva 1920 -kokoelmassa nähdään Tapion kädenjälkeä.
Yksinkertaisesti paras. Vuoden huonekalusuunnittelijaksi valitaan Tapio Anttila.
Green Good Design napsahtaa palkintokaappiin ensimmäisen kerran.
New Yorkissa sijaitseva MoMa Design Store ottaa Tapion suunnittelemia tuotteita myyntiin.
Tämähän lähti hyvin käyntiin. ON-vuodesohva valitaan Vuoden huonekaluksi.
Nyt jotain uutta! Tapio Anttila perustaa oman suunnittelutoimistonsa: Tapio Anttila Design.
Ensimmäinen Good Design Award myönnetään Haiku tuolille (eikä se jää viimeiseksi kerraksi).
Kaksi lahjakasta tekijää löytää toisensa, kun Tapio ja Arja tapaavat ensi kertaa. Kaksi vuotta myöhemmin he menevät naimisiin. Kahdeksan vuoden mittainen ura Isku Interiorin in-house-suunnittelijana alkaa.
Nuoren suunnittelijan näytön paikka. Helsinki-Vantaan lentoaseman laajennus PES-Arkkitehtien kanssa.
Muotoiluopiskelijan ensimmäinen kaluste tuotantoon. Valmistajana on Avarte.
Toteuttamiskelpoinen idea: millaista olisi opiskella sisustusarkkitehdiksi? Vasta 22-vuotias Tapio Anttila saa ensi yrittämällä opiskelupaikan Taideteollisesta korkeakoulusta.